Jokapäiväisen elämän pyhittäminen

Opus Dei-prelatuurin hengestä  ja olemuksesta

 

Sisältö

1. Mikä on Opus Dei?
Perustaja ja historia 
2. Kirkko-oikeudellinen muoto 
3. Jäsenet 
3.1 Erilaiset jäsenet - yksi kutsumus 
3.2 Jäseneksi tuleminen ja sitoumus 
3.3 Elinolosuhteiden erilaisuus 
3.4 Vapaus ammatillisissa asioissa 
4. Apostolaatti 
5. Spiritualiteetti 
5.1 Pyrkiminen pyhyyteen maailman keskellä 
5.2 Tavallisen työn pyhittämmen 
5.3 Vapauden rakastaminen 
5.4 Elämä täynnä rukousta ja yhteyttä Jumalaan 
Perustajan kirjat 
Kirjallisuutta

 

1. Mikä on Opus Dei?

Opus Dei -Jumalan työ- on katolisen kirkon personaaliprelatuuri (sielunhoitoinstituutio). Sen täydellinen nimi on Pyhän Ristin ja Opus Dein Prelatuuri. Opus Dein tehtävänä ja päämääränä on levittää yhteiskunnan kaikilla tasoilla ja erilaisissa olosuhteissa eläville ihmisille syvä tietoisuus siitä, että kaikki kristityt on kutsuttu pyhyyteen ja siten myös apostolaattiin. Tämä kutsumus toteutuu arkisessa ja ammattityössä.

 

Opus Dei tarjoaa jäsenilleen hengellistä kasvatusta ja apua, joita he tarvitsevat voidakseen toteuttaa jokapäiväistä elämäänsä henkilökohtaisessa vapaudessa ja vastuussa niin kuin uskostaan huolehtiva kristitty - huolimatta siitä, miten tämä jokapäiväinen elämä on muodostunut.

Perustaja ja historia

Nuori espanjalainen pappi Josemaría Escrivá de Balaguer perusti Opus Dein 2. lokakuuta 1928. 16 kuukautta tämän jälkeen, 14. helmikuuta 1930, hän perusti sen naisjaoston. Alussa Opus Dei kasvoi perustajansa harjoittaman henkilökohtaisen apostolaatin ansiosta. Hän kokosi yhteen joukon ihmisiä, joihin hän tarttui rakastavan huolensa sieluista. Aluksi Opus Dei saavutti jalansijaa opiskelijoiden joukossa ja Madridin työläiskaupunginosissa, mutta se levisi pian myös muille yhteiskunnan tasoille sekä maan muihin kaupunkeihin. Jo vuonna 1935 perustaja aikoi laajentaa toimintaa Ranskaan, mutta Epjan sisällissota ja toinen maailmansota estivät tämän aikomuksen toteuttamisen. Vuonna 1946 Opus Dei aloitti toiminnan Portugalissa, ja pian maailmansodan loputtua myös Iso-Britanniassa, Italiassa, Ranskassa, Irlannissa, Yhdysvalloissa ja Meksikossa.

 

Josemaría Escrivá muutti vuonna 1946 pysyvästi Roomaan, jonne hän perusti Opus Dein päämajan. Vuodesta 1950 lähtien Opus Dei laajeni jatkuvasti. Toimintakeskuksia syntyi Saksaan, Alankomaihin, Argentiinaan, Kanadaan, Venezuelaan ja muihin Länsieuroopan ja Amerikan maihin. Sen jälkeen seurasivat Japani, Filippiinit, Nigeria, Australia, Kenia, Zaire, Norsunluurannikko, Hongkong, Singapore, Ruotsi (1984), Taiwan, Suomi (1987), sen jälkeen mm. Puola (1989), Unkari ja Tchekki (1990), Intia, Israel, Liettua (1993) ja Eesti (1996). Vuonna 1994 Opus Deihin kuului n. 79000 jäsentä 87 eri maasta, joista n. 1500 on pappeja.

 

Josemaría Escrivá de Balaguer kuoli Roomassa 26. kesäkuuta 1975. Jo hänen elinaikanaan häntä pidettiin pyhänä. Toimiin hänen pyhäksijulistamisekseen ryhdyttiin Roomassa 19. helmikuuta 1981 69 kardinaalin ja n. 1300 piipan pyynnöstä. 9. huhtikuuta 1990 pyhäisä, paavi Johannes Paavali II julisti sankarillisiksi hänen kristilliset hyveensä, ja 6. heinäkuuta 1991 paavi julisti erään hänen esirukoustensa ansioksi luetun parantumisen luonteeltaan ihmeeksi. Paavi Johannes Paavali II julisti Roomassa Opus Dein perustajan autuaaksi 17. toukokuuta 1992 ja pyhäksi 6. lokakuuta 2002.

 

Perustajan ensimmäiseksi seuraajaksi valittiin 15. syyskuuta 1975 mgr Alvaro del Portillo, joka eli neljäkymmentä vuotta Josemaría Escriván kanssa hänen läheisimpänä uskottunaan ja työtoverinaan. Hän oli vuosikymmeniä Opus Dein yleissihteeri. Hän johti Opus Deitä 28. marraskuuta 1982 saakka sen yleispresidenttinä ja sen jälkeen paavin nimeämänä prelaattina, jolloin Opus Deistä tehtiin personaaliprelatuuri.

 

(Kääntäjän huomautus: mgr Alvaro del Portillo vihitettiin piispaksi Roomassa 6.1.90. Hän kuoli Roomassa 23.3.1994 elettyään työntäyteisen elämän, jossa hän pyrki seuraamaan uskollisesti Opus Dein perustajan, Pyhän Josemarían välittämää henkeä. 20.4.1994 lähtien Opus Dein prelaatti on mgr Javier Echevarría, jonka paavi Johannes Paavali II vihki piispaksi 6.1.1995)

 

Syvimmiltään Opus Dein henki on universaalinen. Josemaría Escrivá kirjoitti ensimmäisille jäsenille kuusi vuotta Opus Dein perustamisen jälkeen: "On tärkeää korostaa, että emme ole ajallisesti rajoittunut ilmiö kirkon ja kristillisyyden historiassa. Opus Dei ei ole syntynyt korjaamaan jonkin maan tai aikakauden hätätilannetta, sillä Jeesus haluaa pikemminkin Opus Dein olevan alusta lähtien olennaisesti maailmanlaajuinen, olennaisesti katolinen."

 

Opus Dei sai perustamisestaan lähtien kirkon hierarkian tuen ja suosion. Vuodesta 1943 se sai asteittain kaikki tarpeelliset Pyhän Istuimen hyväksymiset, kunnes v. 1982 Opus Dein asettaminen personaaliprelatuuriksi toi sille sopivan kirkko-oikeudellisen muodon, johon perustaja oli pyrkinyt.

 

Prelatuurin peruskirjassa, joka on apostolinen konstituutio alkusanoin "Ut sit" (28.11.1982), paavi Johannes Paavali II sanoo: "Hyvin suuressa toivossa kirkko kääntää huomionsa ja äidillisen huolenpitonsa Opus Deihin, joka perustettiin Jumalan palvelijalleen Josemaría Escriválle antaman innoituksen johdosta 2. lokakuuta 1928 Madridissa, jotta se olisi aina pätevä ja tehokas väline pelastustehtävässä, jota kirkko toteuttaa maailman elämän puolesta."

2. Kirkko-oikeudellinen muoto

Opus Dei on maailmanlaajuinen personaaliprelatuuri, jonka johto on Roomassa. Personaaliprelatuuri muodostuu prelaatista, prelatuurille kuuluvasta papistosta - tällä hetkellä yli 1500 pappia - ja maallikoista, jotka liittyvät prelatuuriin vapaaehtoisesti erityisen jumalallisen kutsumuksen varassa. Maallikon täytyy olla vähintään 18-vuotias voidakseen liittyä prelatuuriin yhden vuoden määräajaksi ja 23-vuotias voidakseen tulla lopullisesti Opus Dein jäseneksi. Prelatuuriin inkardinoitu papisto tulee kokonaan Opus Deihin kuuluvista maallikoista. Nämä maallikot omistautuvat prelatuurin apostolisten päämäärien täyttämiselle sitoutumalla tiettyihin vakaviin ja heidän kristillistä elämäänsä leimaaviin velvoitteisiin. Nämä sopimusluonteiset sitoumukset ovat vapaaehtoisesti solmittuja eivätkä ne muuta heidän kasteessa saatua asemaansa kirkossa tavallisina uskovaisina. Tämän vuoksi piispainkongregaation selvityksessä (23.8.1982, II b, julk. 28.11.1982) sanotaankin muun muassa, että "prelatuuriin liittyvät maallikot eivät siirry uuteen teologiseen eivätkä kirkko-oikeudelliseen asemaan; he pysyvät tavallisina uskovaisina maallikoina ja käyttäytyvät tämänmukaisesti kaikissa toimissaan ja erityisesti apostolaatissaan." 

Opus Dein jäsenet toteuttavat apostolaattiaan oman arkisen työnsä kautta ja heille tyypillisen maallikkoelämän rajoissa. Koska heillä on kaikissa ammatillisissa, yhteiskunnallisissa, poliittisissa ja taloudellisissa toimissa samat edellytykset ja vapaudet kuin kaikilla muillakin asuinmaansa katolisilla kansalaisilla, he toimivat aina omalla vastuullaan eivätkä prelatuurin "valtuuttamina". Prelatuuri ei myöskään anna uskoville näitä asioita koskevia määräyksiä. Toisaalta prelatuuri ei samastu yksittäisten uskovien toimiin eikä hyväksy sitä, että joku samastaisi prelatuurin yksittäisten henkilöiden toiminnan kanssa. 

Opus Dein maallikot ovat prelaatin hengellisen hallintavallan alaisia kaikissa askeesia, kasvatusvelvoituksia ja apostolaattia koskevissa asioissa, jotka he ovat vapaaehtoisen prelatuuriin liittymisen perusteella hyväksyneet. Hiippakunnan piipan hengellisen hallintavallan alaisina he taas pysyvät kaikissa niissä asioissa, jotka voimassa olevan kirkkolain mukaan koskevat kaikkia katolisia uskovia. 

 Kaikilla prelatuuriin kuuluvilla uskovilla riippumatta siitä, ovatko he pappeja vai maallikoita, on yksi ja sama Jumalalta saatu kutsumus. Tämän kutsumuksen mukaisesti eläen uskovat sitoutuvat askeesin ja kasvatuksen velvollisuuksiin, jotka ovat samat kaikille, kuitenkin niin, että ne on sovellettu kunkin säädyn ja elämänolosuhteiden mukaan. Näin kaikki prelatuurin jäsenet ovat täysin osallisia Opus Dein erityisestä pastoraalisesta tehtävästä. 

Opus Dein prelatuuri muodostaa pastoraalisen ykseyden: sellaisena se kokoaa jäsenet orgaaniseksi ja jakamattomaksi kokonaisuudeksi. Se toteuttaa Jumalan antamaa tehtävää koko kirkon palvelemiseksi miesten ja naisten jaoston kautta, jotka molemmat ovat prelaatin alaisia. Se takaa molempien jaostojen jäsenille saman hengen ja samat oikeudet. 

 

"Pyhän ristin pappisyhteisö" on erottamattomasti yhteydessä prelatuuriin. Opus Dein prelaatti on myös tämän yhteisön yleispresidenttinä. Myös ne hiippakuntiin inkardinoidut papit voivat liittyä Opus Deihin, jotka haluavat pyrkiä pyhyyteen papillisen palveluksensa harjoittamisen kautta Opus Dein hengen, askeesin ja spiritualiteetin mukaisesti. Heidän riippuvuutensa oman hiippakuntansa piispasta ei kuitenkaan muutu millään tavoin -piispa pysyy heidän ainoana kirkollisena esimiehenään. Opus Deillä on myös avustajia, jotka tukevat sen tehtävää rukouksillaan, työllään ja avustuksillaan. Avustajat eivät kuulu prelatuuriin, eivätkä he kaikki ole katolilaisia tai kristittyjä.

3. jäsenet

3.1 Erilaiset jäsenet - yksi kutsumus

Opus Dein prelatuuriin kuuluvat uskovat ovat miehiä ja naisia, jotka haluavat elää täysin kristillistä elämää yhteydessä Opus Dein omaan spiritualiteettiin. He etsivät pyhyyttä ja täyttävät apostolaattiaan ajallisen yhteiskunnan keskellä. He ovat liittyneet Opus Deihin tietoisesti solmitun sitoumuksen mukaisesti, koska he haluavat edistyä konkreettisessa jokapäiväisessä kristillisessä elämässä pyrkimällä täyttämään tehtävänsä perheessä, yhteiskunnassa ja ammatissa mahdollisimman täydellisesti.

Opus Dein perustaja on sanonut: "Vuodesta 1928 lähtien olen julistanut, että pyhyys ei ole joidenkuiden valittujen etuoikeus. Kaikki tiet maan päällä voivat olla Jumalan teitä, koska Opus Dein spiritualiteetin ydin on nimenomaan jokapäiväisen työn pyhittämisessä. Meidän on torjuttava ennakkoluulo, jonka mukaan tavalliset uskovat eivät voi enempää kuin rajoittua auttamaan virallisissa kirkollisissa tehtävissä ja muistettava, että päästäkseen yliluonnolliseen päämääräänsä ihmisten täytyy olla vapaita ja tuntea itsensä vapaiksi - yhteydessä siihen vapauteen, jonka Kristus ansaitsi meille." (Keskusteluja mgr Escrivá de Balaguerin kanssa, 34)

Opus Dein jäsenet sitoutuvat, kuka pappina, kuka maallikkona, kuka naimisissa olevana, kuka naimattomana, harjoittamaan kristillisiä hyveitä ja toteuttamaan apostolaattia säätynsä, mahdollisuuksiensa ja henkilökohtaisten olosuhteittensa suomista lähtökohdista. Olosuhteiden erilaisuus merkitsee, että on erilaisia tapoja osallistua apostolisiin tehtäviin. Osallistumiseen vaikuttavat esimerkiksi käytettävissä oleva aika ja sopivat tehtävät. Useimmat prelatuurin jäsenistä elävät avioliitossa. Toiset taas ovat valinneet naimattomuuden ja voivat sen vuoksi antaa enemmän aikaa muiden jäsenten kasvattamiseen ja erilaisiin apostolisiin tehtäviin.

Opus Deihin kuuluvat uskovat ovat erilaisia samalla tavoin kuin minkä tahansa pastoraalisen järjestön, esim. hiippakunnan, jäsenet. Heissä on naisia ja miehiä, vanhoja ja nuoria, avioituneita ja naimattomia. He edustavat eri sosiaaliryhmiä ja harjoittavat mitä erilaisimpia ammatteja. Heidän joukossaan on lääkäreitä, insinöörejä ja asianajajia samoin kuin maanviljelijöitä, tehdastyöläisiä, kaivosmiehiä ja toimistovirkailijoita. Escrivá kirjoitti vuonna 1954: "Se joka haluaa tulla Opus Dein jäseneksi tarvitsee lujan päätöksen seurata Jumalalta saamaansa kutsumusta, joka johtaa hänet etsimään kristillisen elämän täyteyttä Opus Dein spiritualiteetin mukaisesti omassa elämässään ja työssään. Koska juuri Jumala antaa kutsumuksen katsomatta henkilöön, kuuluu niin erilaisissa asemissa olevia naisia ja miehiä Opus Deihin." (Kirje, Rooma, 31.5.1954)

Opus Dei ei siis millään muotoa ole mikään suljettu ryhmä, "parhaimmisto" tai "yhteiskunnan kerma". Tämä on mahdotonta, koska Opus Dein sanoma - maailmassa ja arkipäivässa toteutuvan työn pyhittäminen - on tarkoitettu jokaiselle, joka hoitaa vakavissaan jotain moraalisesti hyväksyttävää tehtävää. Nimenomaan tämän vuoksi Opus Dein apostolaatissa ei voi olla mitään suoraa tai välillistä syrjintää. Opus Dei on avoin yhteiskunnan kaikilla tasoilla eläville ihmisille ja toivoo heidän myötävaikutustaan.

3.2 jäseneksi tuleminen ja sitoumus

Jos joku uskova haluaa vapaasta päätöksestään liittyä Opus Dein jäseneksi, tämä toteutuu prelatuurin ja kyseisen maallikon välisellä pysyvällä molemminpuolisella sopimusluonteisella sitoumuksella.

Prelatuuri sitoutuu antamaan uskovilleen jatkuvaa uskonnollista, hengellistä, askeettista ja apostolista kasvatusta ja huolehtimaan siitä, että he saavat toiveidensa mukaan sielunhoitoa prelatuurin papistolta. Uskovat puolestaan ovat valmiita täyttämään Pyhän istuimen yleiskirkkolain mukaisesti prelatuuria varten säätämiin sääntöihin sisältyvät askeesia, kasvatusta ja apostolaattia koskevat vaatimukset. Jäsenten askeettiseen elämään kuuluu selvästi määritelty, mutta kuitenkin joustavasti toteutettava päiväjärjestys, johon kuuluvat mm. osallistuminen pyhään messuun (paikallisten mahdollisuuksien mukaan), rukoushetket, hengellinen lukeminen ja ruusukkorukous. Näiden hengessä siihen kuuluu myös vilpitön pyrkimys harjoittaa arkisessa elämässä kaikkia inhimillisiä ja kristillisiä hyveitä.

Päätökseen omaksua hengellistä kasvatusta tarkasti kirkon opetuksen mukaisesti sisältyy jokaisen jäsenen valmius hyödyntää prelatuurin tätä varten suunnittelemia ja tarjoamia keinoja. Kaikilla kristityillä on oikeus ja velvollisuus säteillä omaa uskoaan ja elämäänsä eli auttaa Kristuksen valtakunnan levittämisessä maan päällä. Opus Dein jäseniltä odotetaan, että tämä kristillinen perusasenne näkyy jatkuvana ja voimakkaana heidän teoissaan ja käyttäytymisessään.

3.3 Elinolosuhteiden erilaisuus

Opus Dein jäsenillä ei ole yhtenäistä elämäntapaa. He asuvat samalla tavalla kuin ympäristönsä ihmiset paikassa, jonka ovat itse valinneet ja jota pitävät sopivimpana: perheensä kanssa, työpaikan lähellä tai missä heidän sukulaisten vuoksi tai sosiaalisista syistä täytyy asua. Vain suhteellisen pieni osa Opus Dein jäsenistä - numeraarit - asuu yhdessä, jos kasvatustehtävien ja apostolisten aloitteiden hoitaminen sitä vaativat. On itsestään selvää, että avioituneiden jäsenten luonnollinen koti on perheen parissa. Erilaisuus pätee myös muilla elämänalueilla: jäsenet asuvat, pukeutuvat, tekevät työtä ja hoitavat ihmissuhteitaan kuten muutkin kansalaiset. Opus Dei ei luo eikä suosittele erityisiä ulkonaisia elämäntapoja, eivätkä sen jäsenet käytä mitään merkkejä tai muuten ole tunnistettavissa mistään erityistuntomerkeistä. Syy tähän selittyy seuraavasti: Opus Dein olemassaolon tarkoitus on nimenomaan se, että sen jäsenet ja kaikki ne ihmiset, jotka osallistuvat Opus Dein apostolisiin toimintoihin, oppisivat löytämään sen, mitä Jumala odottaa jokaiselta ja että he rohkenisivat täyttää sen, mitä Jeesus vaatii heiltä heidän elämäntilanteessaan. Olennainen Opus Dein piirre on kunkin persoonallisuuden arvostaminen. Persoonallisuus on tärkeä, ja sitä varjellaan Kristukselle antautumisessa heikkenemiseltä; päinvastoin sen tulee vahvistua, kukoistaa ja rikastua.

3.4 Vapaus ammatillisissa asioissa

Opus Dein jäsenet ovat tavallisia kansalaisia ja harjoittavat hyvin erilaisia ammatteja. Monet heistä ovat liittyneet Opus Deihin aikuisina, ja he jatkavat siinä ammatissa tai toimessa joka heillä liittyessään oli. Nuoret, jotka liittyvät prelatuuriin, päättävät ajan myötä itse kehityksestään, ammatillisista päämääristään ja työpaikastaan vapaasti, aivan kuin he tekisivät, jos he eivät olisi yhteydessä Opus Deihin. Joka tapauksessa he tekevät päätöksensä täysin vapaaehtoisesti. Kukin valitsee ammattinsa vapaasti ja turvautuu niihin keinoihin, jotka hänelle ovat käytettävissä, saadakseen haluamansa työpaikan. Sitten hän työskentelee niiden periaatteiden mukaisesti, joita hän pitää sopivina. Ammatillisissa kysymyksissä ja päätöksissä jäsenet eivät saa prelatuurilta ohjeita eivätkä tukea. Näissä asioissa he ovat vastuussa johtajilleen, toimeksiantajilleen tai sopimuskumppaneilleen eivätkä Opus Deille. Prelatuurilla ja sen jäsenten millä tahansa ammatti- tai ansiotyöllä ei periaatteessa voi olla yhteyksiä eivätkä ne kytkeydy toisiinsa.

Myös politiikan alueella Opus Dein prelatuuriin kuuluvat uskovat toteuttavat henkilökohtaisia oikeuksiaan vapaasti ilman rajoitusta. Tällainen mielipiteiden kirjavuus kuuluu siis Opus Dein spiritualiteetin tunnusmerkkeihin. Tuskin kaksi vuotta Opus Dein perustamisen jälkeen Escrivá de Balaguer kirjoitti: "Ei ole lainkaan ongelmallista, jos keskuudessamme on eri mielipiteitä. Päinvastoin, mielipiteiden kirjo on merkki rehellisen yhteiselämän hyvästä hengestä ja kunkin oikeutetun vapauden kunnioittamisesta, sillä missä Herran henki on, siellä vapaus." (2. Kor. 3:17) (Kirje, Madrid, 24.3.1930.)

4. Apostolaatti

Keskeisin Opus Dein apostolaatti on se, jota kukin jäsen toteuttaa henkilökohtaisesti ottamalla päämääräkseen joka päivä uudelleen Kristuksen opetuksen tunnetuksi tekemisen omilla sanoillaan ja esimerkillään. Koska Opus Deille kuuluu kaikenikäisiä ja kaikista sosiaaliluokista tulevia ihmisiä, ainoa tapa kuvailla tätä henkilökohtaista apostolaattia olisi kertoa yksitellen kaikkien jäsenten elämäntarina. Kukaan heistä ei ole muuttanut elämäntapaansa Opus Deihin liittyessään eikä aloittanut ennalta päätettyjä tehtäviä. Heidän elämänsä radikaali muutos on se, että vanhat arkiset asiat saavat uuden merkityksen ja uuden ulottuvuuden, koska he itse ovat ryhtyneet muuttamaan kaikki hetket ja elämän tilanteet tilaisuuksiksi kohdata Jumala, palvella muita ja osallistua kirkon apostoliseen lähetykseen.

Kaikille oman vastuullisen toiminnan aloitteille on tilaa Opus Dein apostolisessa hengessä, koska prelatuurin päätehtävä ei ole kehittää jotakin tiettyä apostolaatin aluetta, vaan rohkaista uskovaisiaan, jotta he toteuttaisivat intensiivisesti henkilökohtaista apostolaattiaan työnsä ja perheensä parissa. Jäseniä ei pyritä ohjaamaan yhdenmukaisesti millekään tietylle yhteiskunnan alueelle. Toisaalta ainoa yhtenäistävä tekijä Opus Deissä on se, että jokainen jäsen pyrkii omalla ajattelu-, toiminta- ja ilmaisutavallaan auttamaan lähimmäisiään lähestymään Jumalaa. Työläinen tehtaassa, tutkija kirjoituksissaan tai tutkimuksessaan, urheilija joukkueessaan tai äiti perheessään he kukin yrittävät olla lähimmäisilleen kristinuskon todistajia. Tämän vuoksi perustaja sanoi alusta lähtien, että Opus Dein jäsenten apostolaatti on verrattavissa "äärettömään valtamereen" tai "suureen kristilliseen katekeesiin" kaikissa yhteiskunnan kerroksissa.

Paavi Johannes Paavali II lausui eräälle Opus Dein jäsenistä koostuvalle yliopisto-opiskelijoiden ja opettajien ryhmälle Castelgandolfossa viettämässään pyhässä messussa 19. elokuuta 1979 seuraavasti: "Teidän instituutionne päämääränä on yksilön elämän pyhittäminen maailmassa eläen, ammatissa ja työpaikoilla. Teidän tarkoituksenne on toteuttaa evankeliumia maailmassa, ja elämänne kulku ja maailma ovat siis ikään kuin yhteensulautuneita, jotta voisitte muovata maailmaa ja lunastaa sen henkilökohtaisella rakkaudella Kristukseen. Ihanteenne on todella suuri, ja se on ennakoinut alusta alkaen maallikkoteologiaa, josta myöhemmin tuli kirkolliskokouksen aikaista ja sen jälkeistä kirkkoa luonnehtiva piirre" (L'Osservatore Romano, 20./ 21.8.1979).

Toisinaan Opus Dein prelatuuri ottaa vastuun hengellisestä toiminnasta joissakin laitoksissa ja aloitteissa kasvatuksen, sosiaalihuollon, ammatti- ja teknillisen koulutuksen jne. aloilla. Tällöinkin nämä toiminnat syntyvät nimenomaan joidenkin Opus Dein jäsenten henkilökohtaisen apostolaatin seurauksena ja yhteistyössä monien muiden ihmisten kanssa, jotka eivät kuulu prelatuuriin ja eivätkä ehkä ole edes katolilaisia.

Joskus tällaiset apostoliset aloitteet edellyttävät rakennuksia ja laitteita toimintaansa varten. Nämä keskukset eivät kuitenkaan ole Opus Dein omistamia. Tavallisesti ne kuuluvat jollekin henkilöryhmälle (josta jotkut voivat olla prelatuurin jäseniä ja jossa kaikki eivät välttämättä ole katolilaisia), joka tarjoaa muille kansalaisille keinoja toteuttaa yleishyödyllistä työtä: keskuksia ammattikoulutusta varten, luku- ja kirjoitustaidon hankkimistavarten, perus-, keskiasteen ja korkeakoulutusta varten, ensiapuasemia, nuorisokerhoja, kulttuurikeskuksia, erityisiä akateemisia instituutteja jne.

Nämä keskukset eivät ole virallisesti tai edes epävirallisesti katolisia laitoksia, vaan yhteiskunnallisia oikeuksiaan käyttävien kansalaisten ylläpitämää ammatillista tomintaa. Keskukset luodaan ja suunnitellaan maan lakien mukaisesti ilman mitään etuoikeuksia. Niitä myös kohdellaan samalla tavalla kuin vastaavanlaisia muiden kansalaisten, säätiöiden tai yhteisöjen hankkeita.

5. Spiritualiteetti

Opus Dein spiritualiteetin laaja-alaisuus ja tiivis hengellinen elämä ovat jo perustamisen jälkeisenä lyhyenä aikana jättäneet huomattavia jälkiä kirkon elämään. Sen sanoma yleisestä kutsumuksesta pyhyyteen, pyhittymisestä jokapäiväisessä elämässä ja erityisesti sen kautta sekä kristillisen elämän ykseydestä on saanut avoimen tai implisiitin ilmaisun kirkon opetusviran dokumenteissa sekä monien katolisten kirjailijoiden ja teologien kirjoituksissa. Pyrkimättä kattavaan esitykseen voidaan nostaa esiin seuraavat Opus Dein spiritualiteetin tunnusomaiset piirteet: työn pitäminen pyhitettävänä ja pyhittävänä todellisuutena; pyrkimys elää kontemplatiivista elämää maailmassa; elävä käsitys Jumalan lapseudesta koko hengellisen elämän perustana; pyhän messun asettaminen sisäisen elämän keskukseksi; henkilökohtaisen vapauden ja vastuun rakastaminen; ymmärtämisen ja solidaarisuuden henki kaikkien ihmisten kesken.

 

5.1 Pyrkiminen pyhyyteen maailman keskellä

Yksi Opus Dein spiritualiteetin keskeisistä piirteistä ja samalla jossain määrin koko Opus Dein ymmärtämisen edellytys on tietoisuus siitä, että tavallinen maailman keskellä elävä kristitty on kutsuttu pyhyyteen ja apostolaattiin maailmasta vetäytymättä. Toisin sanoen hänet on kutsuttu juuri koko työ-, perhe- ja sosiaalisen elämänsä kautta. "Opus Dein spiritualiteetin olennainen piirre on, ettei ketään oteta pois siitä paikasta, jossa hän toimii - unusquisque in qua vocatione vocatus est, in ea permaneat." (1. Kor. 7:20.) Päinvastoin kukin johdetaan täyttämään asemaansa kuuluvat velvollisuudet ja tehtävät mahdollisimman täydellisesti; juuri tästä ihmisen elämäntehtävä kirkossa ja yhteiskunnassa muodostuu." (Keskusteluja..., 16.)

Opus Dein jäsenet eivät ole ihmisiä, jotka eläessään maailmasta vetäytyneinä palaavat siihen toimiakseen lääkäreinä, virkamiehinä, tehdastyöläisinä jne. He ovat lääkäreitä, virkamiehiä ja tehdastyöläisiä ja heillä on näille ominainen mentaliteetti ja ammatti-ihanne. Heille on selvinnyt, että heidän työnsä ja toimintansa kollegoiden kanssa on tie kohti Jumalaa. On kyse heidän yliluonnollisen elämänsä syventämisestä, sen saman, joka alkoi kasteessa. Tässä ei ole pyrkimyksenä lisätä kristityn elämään mitään keinotekoista, vaan ainoastaan tehdä hänet tietoiseksi armossa elämisen todesta ja jumalallisesta merkityksestä: "Opus Deitä ymmärtää helpoimmin pohtimalla varhaisten kristittyjen elämää. He elivät kristillisen kutsumuksensa mukaan ja etsivät vakavasti täydellisyyttä, johon heidät oli kutsuttu kasteen yksinkertaisen ja ylevän todellisuuden kautta." (Keskusteluja..., 24.)

5.2 Tavallisen työn pyhittäminen

Toinen Opus Dein spiritualiteetin peruspiirteistä on tavallisen ammattityön näkeminen jonain sellaisena, joka voidaan pyhittää ja joka on keino tulla pyhäksi. Seuraavat kaksi katkelmaa on poimittu mgr Escriván lukuisten aihetta käsittelevien kirjoitusten joukosta:

"Olemme muistuttaneet kristittyjä Ensimmäisen Mooseksen kirjan ihmeellisistä sanoista - Jumalan loi ihmisen, jotta tämä tekisi työtä - ja olemme keskittyneet Kristuksen esimerkkiin: Hän eli suurimman osan maanpäällisestä elämästään työskennellen käsityöläisenä. Me rakastamme tätä inhimillistä työtä, jonka hän valitsi elämänsä muodoksi ja jonka hän jalosti ja pyhitti. Työ, ihmisen jalo luova aherrus, ei ole meille vain yksi korkeimmista inhimillisistä arvoista, sosiaalisen edistyksen tai ihmisten keskisen suuremman oikeudenmukaisuuden saavuttamisen välttämätön keino, vaan myös merkki Jumalan rakkaudesta Hänen luotujaan kohtaan ja merkki ihmisten rakkaudesta toisiaan ja Jumalaa kohtaan; työ on täydellistymisen väline, tie pyhyyteen." (Keskusteluja..., 10.)

"Ne, jotka ajattelevat yliluonnollisen elämämme kehittyvän erossa työstä, eivät ymmärtäisi kutsumustamme. Meille työ on erityinen keino tulla pyhäksi. Kontemplatiivinen sisäinen elämämme, jota elämme keskellä maailmaa, hyötyy ulkoisesta elämästämme, työstä, ja on sen ravitsema. Emme erota sisäistä elämäämme apostolisesta työstämme: se on yksi ja sama asia. Ulkonainen työmme ei saa aiheuttaa rukouksemme keskeytymistä, samoin kuin sydämenlyöntimme ei aiheuta huomiomme poikkeamista siitä, mitä olemme tekemässä, olipa se mitä tahansa" (Kirje, Rooma, 15.10.1948; Keskusteluja..., 20, 114, 116).

Juuri ennen kuin tuli valituksi Paavi Johannes Paavali I:ksi, kardinaali Albino Luciani kirjoitti seuraavasti venetsialaisessa 11 Gazzettino-lehdessä Opus Dein perustajan sanomasta: "Escrivá de Balaguer toisti jatkuvasti evankeliumia käsissään pitäen, että Kristus ei halua meiltä hiukan pyhyyttä, vaan paljon pyhyyttä. Mutta hän haluaa, että saavutamme sen tavallisissa arkisissa toimissamme, ei tekemällä poikkeuksellisia urotöitä .... Myös pyhä Fransiskus Salesilainen puolustaa kaikkien kutsua pyhyyteen, mutta hän ilmeisesti opettaa vain 'spiritualiteettia maallikoille', kun taas Escrivá haluaa edistää 'maallikkospiritualiteettia'. Toisin sanoen Fransiskus melkein aina tarjoaa maallikoille sopivasti sovellettuina samoja keinoja kuin sääntökuntalaisille. Escrivá on radikaalimpi: hän puhuu jopa pyhittymisen aineellistamisesta (sanan hyvässä merkityksessä). Hänen mukaansa työn itsensä tulee muuttua rukoukseksi ja pyhyydeksi." (II Gazzettino, Venetsia, 2 5.7.1978.)

5.3 Vapauden rakastaminen

Opus Dein spiritualiteetissa rakkaus vapauteen kumpuaa maallikkojen henkisestä omalaatuisuudesta, joka lyö leimansa koko prelatuuriin. Se johtaa siihen, että eri mielipiteitä ei vain kunnioiteta, vaan että ne tunnustetaan ja niitä arvostetaan ihmisille kuuluvana ominaisuutena. Vapauden rakastaminen on myös seurausta kristinuskon täydestä toteuttamisesta, sillä kristinusko on 'olemukseltaan vapauden uskonto. Kuten mgr Escrivá on sanonut: "Jumala haluaa, että häntä palvellaan vapaasti . ... Ei koskaan väkisin. En ymmärrä väkivaltaa, se ei myöskään mielestäni sovi kenenkään vakuuttamisen keinoksi tai voittamisen välineeksi: uskova ihminen tuntee itsensä aina voittajaksi. Erehdykset voitetaan rukouksella,Jumalan armon avulla, intohimottomalla argumentoinnilla, tutkiskelemalla asioita ja saamalla muut tutkiskelemaan niitä sekä kristillisellä rakkaudella. Niinpä, jos joku yrittäisi kohdella huonosti niitä, jotka ovat erehtyneet, voitte olla varmoja, että rakkaudesta Jumalaan tuntisin sisäisesti olevani pakotettu asettumaan erehtyneiden puolelle ja jakamaan heidän osansa." Kirje, Rooma, 31.5.1954.)

Vapauden rakastaminen näkyy kaikissa Opus Dein jäsenten kannattamissa apostolisissa aloitteissa. Ne ovat avoimia kaikenrotuisille ja kaikista yhteiskuntaluokista tuleville ihmisille.

5.4 Elämä täynnä rukousta ja yhteyttä Jumalaan

Pyhyys maailman keskellä, arkisen työn ja omaan säätyyn kuuluvien velvollisuuksien pyhittäminen, koko maallisen todellisuuden näkeminen yliluonnollisella tavalla ja kaikkien ihmisten vapauden rehellinen rakastaminen: näitä Opus Dein spiritualiteetin ulottuvuuksia ylläpidetään hurskauden ja Jumalan läheisyyden hengessä rukouksen ja eukaristian avulla. Siksi mgr Escrivá de Balaguer korosti, että elävä käsitys Jumalan lapseudesta on Opus Dein spiritualiteetin perusta; siksi hän myös samalla painotti, että oli välttämätöntä tehdä pyhästä messusta kristillisen elämän keskus ja juuri.

Rukous on yhdessäoloa Jumalan kanssa. Opus Dein spiritualiteetissa kaikki hyvät inhimilliset asiat -kaikki työ, kaikki yhteys toisiin ihmisiin- voidaan muuttaa rukoukseksi. "Kristityn elämän tulisi olla jatkuvaa rukousta ja yritystä elää Jumalan läsnäolon tuntemisessa aamusta iltaan ja illasta aamuun. Kristitty ei ole koskaan yksinäinen, sillä hän elää yhteydessä Jumalaan, joka on sekä lähellä meitä että Taivaassa." (J. Escrivá de Balaguer, Es Cristo que pasa, 116.) "Vakuutan teille, että kristityn toteuttaessa vähäpätöisimmän pikkuasian rakkaudella, tämä teko tulee Jumalan suuruuden täyttämäksi. Sen johdosta olen toistuvasti sanonut teille ja tähdentänyt, että kristillinen kutsumus muodostuu jokapäiväisen proosan tekemisestä sankarirunoelmaksi. Taivas ja maa näyttävät sulautuvan yhteen horisontissa, mutta ne todella kohtaavat teidän sydämessänne, kun pyhitätte arkisen elämänne." (Keskusteluja..., 116.)

Kun mgr Alvaro del Portillolta kysyttiin Opus Dein tulevasta kehityksestä, hän vastasi seuraavasti: "Tulevaisuutta katsoen tärkeintä on se -toistan tämän- että säilytetään uskollisesti se henki, jossa Opus Dei perustettiin: elävä halu apostolaattiin, halu päästä lähemmäksi Jumalaa ja Hänen siunattua Äitiään, antelias henkilökohtainen omistautuminen uhrautumisen hengessä toisten palvelemiselle." (ABC, Madrid, 29.11.1982.)

Lopuksi voidaan todeta, että aiemmin mainitun perustajan pyhäksi julistamisen prosessin lisäksi kahden Opus Dein jäsenen autuaaksi julistamisen prosessit on aloitettu: Toinen heistä on argentiinalainen insinööri Isidoro Zorzano (1902-1943) ja toinen nuori katalonialaistyttö Montserrat Grases (1941-1959).

Perustajan kirjat

Jokainen voi halutessaan tutustua lähemmin Opus Dein henkeen parhaiten lukemalla perustajan kirjoituksia, jotka ovat osittain ilmestyneet suomeksi.

Vuonna 1934 Josemaría Escrivä julkaisi ensimmäisen kirjansa nimellä Hengellisiä mietteitä ( Consideraciones espirituales). Kirja oli osoitettu kaikille kristityille eikä vain Opus Dein jäsenille. Siinä on hengellisen elämän katkelmia aforismien muodossa. Niiden tarkoitus on auttaa lukijoita elämään Jumalan ja lähimmäisten kanssa. Vuonna 1939 sama kirja ilmestyi laajennettuna nimellä Camino eli Tie (suom. 1972). Teos levisi ympäri maailmaa ja sitä on painettu yli neljä miljoonaa kappaletta. Myös muut Escriván kirjoitukset saavuttivat korkeita painoslukuja: Santo Rosario, 1934 (Pyhä Ruusukko) ja Conversaciones con Mons. Escrivá de Balaguer, 1969 (Keskusteluja mgr Escrivá de Balaguerin kanssa).

Osa hänen julistuksestaan julkaistiin saarnojen tai mietiskelyjen muodossa ja niissä käsitellään askeesin, liturgian ja teologian eri teemoja. Mietiskelyissä liittyvät yhteen hengellinen syvyys ja huomattava välittömyys ja raikkaus, mikä näyttää evankeliumin opettaman opin ja sen seuraamisen ykseyden ja auttaa kristittyjä ymmärtämään sitä ja pyrkimään sen toteuttamiseen omassa olemassaolossaan elämän ykseytenä.

Ensimmäisenä mietiskelyjen niteenä ilmestyi Es Cristo que pasa 1973 (Kristuksen kohtaaminen), joka käännettiin heti monille kielille ja levisi monina uusintapainoksina. Perustajan kuoleman jälkeen toimitettiin hänen jäämistöstään mietiskelyjen toinen nide, joka sai nimen Amigos de Dios (1977), ja ilmestyi suomeksi vuonna 1994 nimellä Jumalan Ystäviä (Seppo A.Teinosen kääntämänä). Vuonna 1981 ilmestyi Via Crucis (Ristin tie), johon sisältyy monia kehotuksia ymmärtää Kristuksen kärsimys ihmisen omaa elämää välittömästi koskevana.

Kirjallisuutta

Francois Gondrand, Jumalan tahdissa. Pyhä Josemaría, Opus Dein perustaja (Okeanos, 2005).

Erik Kennet Pålsson, Vägen till Opus Dei. Om grundaren och verket (Bokförlaget Catholica, Helsingborg, 1989).

Scott Hahn, Ordinary Work, Extraordinary Grace. My Spiritual Journey in Opus Dei (Doubleday, 2006).

Peter Berglar, Opus Dei. Life and Work of its Founder Josemaría Escrivá (Scepter Publishers, Princeton, NJ, 1994).

Vittorio Messori, Opus Dei. Leadership and Vision in Today's Catholic Church (Regnery Publishing, Washington D.C.,1997).

Andres Vazquez de Prada, The Founder of Opus Dei (3 Vols.). Espanjankielinen alkuperäisteos El Fundador del Opus Dei ( Ediciones Rialp, Madrid, 1983).  

Amadeo de Fuenmayor, Valentin Gömez-Iglesias and Jose Luis Illanes, The Canonical Path of Opus Dei. The History and Defense of a Charism, (Scepter Publishers, Princeton, NJ, 1994). Espanjankielinen alkuperäisteos: EI Itinerario del Opus Dei. Historia y Defensa de un Carisma (EUNSA, Pamplona, 1989).

Lisätietoja internetistä

Opus Deistä ja sen perustajasta löytyy runsaasti lisätietoja Opus Dein kotisivuilta.

Opus Dein perustajan kirjat ovat myös luettavissa suoraan internetistä osoitteesta www.escrivaworks.org. 

Uutisia Opus Dein toiminnasta, prelaatin matkoista ja prelatuurin nimityksistä saa Opus Dein julkaisusta Romana (englanniksi, espanjaksi, ranskaksi ja italiaksi).